Lapsuuden kesät

Kallion laella, pienen mökin luona,
polku kulkee syreenien syleilyssä.
Aika pysähtyy, nauru raikaa,
kaupungin melu unohtuu,
oma maailma, lämmin ja valoisa.

Pieni ranta kutsuu uimaan,
laiturit valmiina seikkailuun,
pukukopit suojaa hetkiä,
vesi liplattaa leikkejä,
harvoin muita, vain rauhaa ja iloa.

Vanha kuntoutuskeskus seisoo tyhjänä,
ränsistyy hiljaa,
sen ikkunat kuuntelevat aikaa,
seinät kuiskivat menneitä.
Aikoinaan se hoiti rantaa.

Nyt luonto kasvaa vapaasti,
mut muistoissa aurinko paistaa,
lapsuuden kesät täynnä riemua,
juuret vahvat, sydän avoin,
kivijalka, johon elämä rakentuu.

Haikeus kietoo lempeästi,
mutta sydän kiittää joka hetkestä,
sain kasvaa tässä ilon maailmassa,
missä mennyt ja nykyhetki sulautuu,
ja aika kantaa minua kohti valoa.