Ajan läpi

Kallion laella, pienen mökin luona, polku kulkee syreenien syleilyssä.
Aika pysähtyy, kaupungin melu unohtuu,
oma maailma, lämmin ja valoisa.

Pieni ranta kutsuu uimaan, laituri valmiina seikkailuun,
pukukopit suojaa hetkiä, vesi liplattaa leikkejä,
usein vain rauhaa ja iloa.

Vanha kuntoutuskeskus seisoo tyhjänä, ränsistyy hiljaa,
ikkunat kuuntelevat aikaa, seinät kuiskivat menneitä.
Aikoinaan se hoiti rantaa.

Nyt luonto kasvaa vapaasti, mut muistoissa aurinko paistaa,
lapsuuden kesät, juuret vahvat,
kivijalka, johon elämä rakentuu.

Haikeus kietoo lempeästi, mutta sydän kiittää joka hetkestä,
sain kasvaa maailmassa, missä mennyt ja nykyhetki sulautuu.